Kuopion IW-klubin yhteisillä matkoilla on jo pitkät perineet, sillä matka 22.9.–28.9. Napoliin, Caprille, Amalfin rannikolle ja Pompeijista Vesuviukselle oli jo klubin seitsemäs. Osanottajia oli avecit mukaan lukien 20. Upea matkanjohtajamme oli Pia Helkiö. Perillä meitä opastivat erittäin asiantuntevat paikallisoppaat.
Tutustuminen Napoliin aloitettiin kiertoajelulla ja sitä jatkettiin jalkapatikassa läpi vanhan keskustan kapeiden kujien. Ukkosmyrskyn takia jouduimme pitämään hetken sadetta katetussa Galleria Umberton ostoskeskuksessa, joka toi mieleen Milanon Gallerian. Sade ei hellittänyt koko päivänä, joten sateenvarjot ja sadeviitat tekivät kauppansa. Etenimme Santa Chiaran majoliikkaluostarin upean luostarinpihan kautta Napolin suojeluspyhimyksen San Gennaron tuomiokirkolle. Siellä tapahtuu kolmesti vuodessa napolilaisille tärkeä ihme: San Gennaron lasipulloon säilötty hyytynyt veri muuttuu piispan käsissä nestemäiseksi. Se on napolilaisille merkki siitä, ettei Vesuvius sinä vuonna purkaudu tai ettei Napoli häviä jalkapallossa Milanolle.
Toisena päivänä matkasimme Caprin lumoaviin maisemiin. Käväisimme teräsmoguli Kruppin perustamassa Augustuksen puutarhassa ihailemassa Caprin symboleiksi muodostuneita Faraglioni-kivimuodostelmia, jotka ovat tuttuja monista eloluvista ja mainoksista. Caprilta nousimme bussilla serpentiinitietä pitkin Anacaprille, jossa pääkohteemme oli ruotsalaisen muotilääkärin Axel Munthen (1857–1949) rakennuttama Villa San Michele. Hän julkaisi vaiheistaan vuonna 1929 kirjan Huvila meren rannalla, joka on osasyyllinen Caprin maailmanmaineeseen. Kirjasta otettiin yksin Amerikassa sata painosta!
Kolmas retkipäivä alkoi dramaattisesti, sillä yöllä oli merellä ollut 4,2 asteen maanjäristys. Silloin luotijunat eivät kulkeneet ennen radan turvallisuuden tarkastamista. Lopulta haimme paikallisoppaan Afragolan luotijuna-asemalta, joka oli nähtävyys jo sinänsä. Sitten kuljimme bussilla pitkin Amalfin rannikkoa – huom! se on Unescon maailmanperintökohde – kapeaakin kapeaa vuoristotietä pitkin. Jaloittelimme hetken Sorrentossa, pysähdyimme ihailemaan Positanon pikkukaupunkia ja jatkoimme alueen muinaiseen pääkaupunkiin Amalfinoon. Siellä valmistetaan limoncelloa. Lopuksi matkasimme laivalla Salernoon.
Viimeisenä retkipäivänä tutustuimme Pompeijiin, joka tuhoutui Vesuviuksen purkauksessa 79 jKr. Hellepäivän kruunasi pieni patikkaretki Vesuviuksen huipulle ja kurkistus kraateriin. Maisemat yli Napolinlahden jäivät ikuiseksi matkamuistoksi.
IW-matkat ovat olleet menestystarina, jolle toivotaan yksimielisesti jatkoa. Hyvä yhteishenki, hyvät oppaat, kiinnostavat kohteet ja yhteiset illanistujaiset ovat meidän omaa vaalittavaa kulttuuriperintömme.
